Kuulin seuraavan tarinan eräältä jo eläkkeellä olevalta viranomaiselta. Nyt voin toistaa sen.


Tarinan alku

Salassapidettävän poliisiraportin mukaan eräs suomalainen perhe oli viime vuosikymmenellä matkustanut Eurooppaan lomalle - isä ja äiti ja heidän nuori tyttärensä - sellainen sinisilmäinen, vaaleahiuksinen kultakutri. Matkalla lapsi oli kadonnut eikä häntä enää löydetty. Poliisin mukaan lapsi oli joutunut kansainvälisen ihmiskaupan uhriksi - myyty seksiorjaksi tai leikattu sisäelimet elinkauppaan.

Lapsen äiti masentui ja sekosi tuskaansa ja joutui lääkitykselle ja eläkkeelle. Lapsen isä hukutti surunsa työhön. Näin hän selvisi joten kuten pävästä toiseen.


Poliisi löytää lapsen

Meni kahdeksan vuotta ja perhe sai poliisilta ilmoituksen. Tytär oli löytynyt. Jonkin kansainvälisen poliisioperaation yhteydessä oli vapautettu joukko ihmiskaupan uhreja ja heidän tyttärensä oli ollut mukana siinä joukossa. Tytär oli tulossa takaisin Suomeen lentokoneella. Vanhempia pyydettiin tulemaan mukaan kentälle.

Mutta poliisi halusi ensin varoittaa isää. Tytär ei ollut enää niin kuin ennen. Hänet oli raiskattu moneen kertaan. Hän oli synnyttänyt ainakin kolme lasta. Hänellä oli C-hepatiitti ja hän oli HIV-positiivinen. Hän oli unohtanut suomen kielen eikä ollut muistanut edes omaa nimeään. Mutta hän oli elossa ja hänet palautettaisiin kotiin. Äiti ymmärsi jotain mutta ei sanonut mitään. Isä tunsi toivon heräävän.


Lapsen kohtalo Suomessa

Tuona aamuna perhe meni lentokentälle lastaan vastaan. Mutta isä ei tunnistanutkaan omaansa. Hän näki kuinka poliisi meni tapaamaan jotain matkustajaa ja tämän mukana ollutta ihmistä. Mutta minkälainen tuo ihminen olikaan. Hänen silmissään oli tyhjä ilme. Hän seisoi hiljaa paikallaan itseään huojuttaen, minnekään katsomatta, mihinkään reagoimatta. Ja silloin isä ymmärsi. Hän katseli omaa tytärtään. Raiskattua, ruhjottua, saastunutta - psyykkisesti sairasta - mielenvikaista ihmistä. Silloin isän sisällä repesi jotain. Hän sanoi poliisille, että ei tuo ole minun lapseni, minä en huoli häntä, perääntyi, kääntyi ympäri ja lähti kävelemään pois.


Järkipuhekaan ei auttanut

Poliisi oli juossut isän perään, pysäyttänyt tämän ja sanonut, että tyttö voidaan kyllä kuntouttaa. Se veisi aikaa ja rahaa mutta te saisitte kyllä vielä oman lapsenne takaisin. Isä katsoi poliisin ohi lastaan. Ei sanonut mitään, kääntyi vain uudestaan ympäri ja lähti.

Mitä mieltä meidän pitäisi olla tuosta isästä. Haluaisin kuulla sen.

Koska minä olin tuo isä - ja minusta tuntuu, että valtaosa suomalaisista on yhä kuin tuo isä.

Jos asia tuntuu kaukaiselta tai oudolta - tai jos haluaisi sivuuttaa asian ajattelemalla, että hulluhan tuo isä on - ei se minua koskisi - en minä sellainen olisi.

Niin laitapa nyt tuon isän tilalle Suomen kansa ja tuon tyttären tilalle Karjala.

(tarina on jatkuva)

tällä foorumilla puhutaan asiaa, jopa arkisin symbolismein, se on todellisuutta, kansalaiset ovat eturintamassa kertomassa oikeat piirteet ja sisällöt

Istuin Kaisaniemen metroaseman yläkerran kahvilassa, kun siinä vieressä joku mies hakkasi näköjään vaimonsa. Kun poliisi siinä sitten tuli paikalle, niin hän kysyi minulta, että miksi minä en puuttunut asiaan. Katsoin poliisia hämmästyneenä - taputin taskuani ja sanoin, että minun kännykkäni on kyllä ihan hyvässä turvassa.

Toiminnan suunta on tärkeä - se että näkee yhteiskunnan laajemmin. Pitäkäämme siis huolta siitä, että toimimme oikein - oikeaan suuntaan - loppu pitää silloin itsestään huolta (-Tuntematon)

Olen edelleenkin sitä mieltä, että vääryyttä saa tehdä - ja vääryydellä hankitun saa pitää." Kuka nykyisestä - 2016 - Suomen hallituksesta allekirjoittaa tämän. Teon tasolla?